Metsävaratiedon kerääminen muutoksessa

Metsävaratiedon kerääminen tapahtuu Suomessa laserkeilaukseen perustuvana puustotietona, johon yhdistetään maanmittauslaitoksen maastotiedot sekä metsäkeskuksen keräämät kemera- ja metsänkäyttöilmoitustiedot. Tuon prosessin lisäksi Luke tekee jatkuvasti valtakunnan metsien inventointia (VMI) maastokoealamittauksin. VMI antaa erittäin tarkan kuvan metsien puumääristä, hoidon tasosta sekä metsien luontoarvoista ja niiden tilasta koko maan ja maakuntien tasolla. Esimerkiksi taimikonhoitorästit tulevat sen menetelmällä luotettavasti selville. Kentän operatiiviseen käyttöön ei kuitenkaan saada siitä tietoa.

Jotta yksittäiset hoitokohteet löytyisivät ja tulisivat työn alle, pitäisi olla tieto niiden sijainnista ja metsänomistajan yhteystiedot. Tähän ongelmaan on Maa- ja metsätalousministeriön Metsätieto 2020 ja Metsätieto ja sähköiset palvelut – hankkeet yrittäneet löytää ratkaisua.

Aiemmin, kun metsätieto kerättiin metsäkeskusten ja muiden toimijoiden tekemän tilakohtaisen metsäsuunnittelun ja välialuesuunnittelun pohjalta, tuli suurin osa metsäalasta käytyä maastossa läpi. Metsäsuunnittelussa tehtiin hoitosuunnitelma kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Ministeriössä, joka oli työn tilaaja ja maksoi suurimman osan sen kustannuksista, pidettiin maastossa tapahtuvaa metsätiedon keruuta kuitenkin kalliina ja tehottomana menetelmänä ja siksi sitä ei haluttu kehittää. Kentällä yleisin silloisesta metsäsuunnittelusta kuultu moite oli suunnitelmien vaihteleva taso ja heikko käyttöaste. Yhden toimijan määräävä asema ja sen saama valtionapu ei antanut yksityisille toimijoille mahdollisuutta kehittää menetelmää ja metsäsuunnittelun palvelutuotetta. Nyt, kun tilakohtaisen suunnittelun välineet ja menetelmät ovat kehittyneet, olisi helppo tuottaa laadukkaita, metsänomistajan taloudelliset ja luonnonhoidolliset tavoitteet täyttäviä suunnitelmia, on virallinen taho haluton keromaan metsänomistajille tästä mahdollisuudesta.

Ilmasta laserkeilaamalla saatu puustotieto on parhaimmillaan varttuneissa yhden puulajin metsissä. Suurin metsänhoidon tarve on kuitenkin taimikoissa ja nuorissa metsissä. Niissä ainakin vielä keilauksella saatavat tiedot ovat kovin puutteellisia ja varsinkin hoitotarpeen määrittäminen on lähes mahdotonta. Tätä puutetta koitetaan paikata erilaisia ennustemalleja kehittämällä ja metsänhoitotöiden omavalvontatiedon keruuta lisäämällä. Kemera-kohteilla omavalvontatiedon keruu ja lähettäminen onnistuu, mutta muilla se edellyttää metsänomistajan ja työn tekijän sopimista tiedon lähettämisestä metsäkeskukseen sekä sen kustannuksista. Myös PEFC-sertifiointi edellyttää metsänhoitotöiden omavalvonnan.

Alkavana kesänä tulee käyttöön metsäkeskuksen teettämä puhelinaplikaatio, jolla omavalvontatieto on mahdollista työmaalta kerätä ja lähettää metsäkeskukselle. Työkohteelta lähetetään kohteen sijainti, työlaji ja ajankohta. Aplikaatio on käyttäjälle ilmainen. Metsäkeskus tulee tämän vuoden aikana järjestämään koulutuksia sen käyttöön.

Aapo Palonen

uudistuva_luonnonvara

kehittamispalvelut174a

uusyrityskeskus174a

perustamisopas174a

 

 

METO Metsäalan Yrittäjät ry