Kuinka käyttää ehkä merkittävintä kansallisvarallisuuttamme resurssiviisaasti
Puun energiakäyttö on keskusteluttanut viime aikoina. Kuinka käyttää ehkä merkittävintä kansallisvarallisuuttamme resurssiviisaasti huomioiden käytön vaikutukset niin ilmastoon, talouteen, luonnon monimuotoisuuteen, työllisyyteen kuin muuhunkin yhteiskuntaan?
Suomen noin 20 miljoonan hehtaarin laajuisesta metsätalouskäyttöön soveltuvasta metsäalasta vajaan kahden miljoonan hehtaarin alalla arvioidaan olevan kiireellistä hoitotarvetta. Näillä kohteilla tarkoitetaan myöhästyneitä taimikonhoitoja ja kiireellisiä harvennuskohteita nuorissa ja osin jo riukuuntuneissakin kasvatusmetsissä. Taimikonhoidon puutteessa metsästä saadaan merkittävästi vähemmän tukkipuuta, josta voidaan valmistaa ilmastokestäviä tuotteita ja materiaalia mm. puurakentamiseen.
Päätökset kivihiilen käytön lopettamisesta ja turpeen energiakäytön vähentämisestä tarkoittavat painetta puunpolton lisäämiseen. Jo nykyisin puun energiakäytön kanssa osittain samoista raaka-aineista kilpailee selluteollisuus. Jos puunpolton määrä halutaan pitää edes nykyisellä tasollaan, metsänomistajien ja luonnon kannalta todennäköisesti ristiriidattomin tapa olisi lisätä pieniläpimittaisen riukupuun käyttöä samalla vähentäen metsien hoitorästejä. Mikäli pienpuusto kaadetaan maahan, vapautuu sen hiili joka tapauksessa varsin nopeasti ilmakehään. Pienikokoisen energiapuun korjuu on kallista. Kannattavuuden parantamiseksi kaivataan myös menetelmä- ja laitekehitystä jatkotutkimuksineen.
Hoitorästien paikantamiseen on mahdollista käyttää kaukokartoitusmenetelmiä. Tällöin metsien tilasta voidaan informoida omistajia ja samalla kannustaa heitä hoitamaan metsiään. Metsänhoito ei sovi kaikkien elämäntilanteeseen tai se ei välttämättä ole ensisijainen kiinnostuksen kohde. Jos metsänomistaja haluaa siitä huolimatta pitää hallussaan hoidettua ja hyväkasvuista metsää, voi hän tehdä haluamansa metsäorganisaation tai vaikkapa metsäpalveluyrityksen kanssa hoitosopimuksen. Tällöin metsänhoito- ja paperityöt ulkoistetaan, mutta lopullinen päätäntävalta säilyy metsänomistajalla itsellään.
Suuressa osassa maata potentiaaliset energiapuuvarannot ovat suuremmat kuin alueen omien laitosten raaka-aineen tarve. Myös ulkomainen tuontipuu korvaa osittain kotimaisia vaihtoehtoja. Hakelaitoksen lähialueelta hankitun energiapuun käyttö lisää myönteisiä aluetaloudellisia vaikutuksia. Lisäksi metsänomistaja saattaa motivoitua helpommin nuorten metsien hoitoon, kun hän tietää, että riukupuu menee hyötykäyttöön ja sillä työllistetään paikallisia.
Sillä, mitä energiamuotoja suosimme, on laaja-alainen ja kauaskantoinen merkitys koko yhteiskuntaan. Ratkaisut voidaan perustella monesta eri lähtökohdasta. Jos energiatehokkaalla ja puhtaalla uusiutuvan puuenergian käytöllä korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä samalla metsänhoitorästejä vähentäen, puunpolton tukeminen on erittäin kannatettavaa.”
Teppo Linjama, Diplomi-insinööri, (puh. 050 360 6776)
Tuomo Turunen, Metsäpalveluyrittäjä, (puh. 0500 278 828)